Älskling jag är hemma nu!

Hiiohei!
Kokonainen viikko sinikeltaista elämää takana!

Tiistaina alko koulu, islannin kurssilla! Kurssia pitää hassu vanha papparainen. Meidän "oppikirja" on tarina pienestä vihreästä lohikäärmeestä, "litli graeni drekinn". Islanti on sinänsä viihdyttävää että kun näkee islantilaista kirjotusta, ei voi muuta kun yrittää lukea sitä ääneen ja sille taas ei voi olla repeämättä!
Myöhemmin viikolla meillä alko myös norjan ja tanskan kurssi. Ensimmäiset kymmenen minuuttia olin tanskan luennolla aivan kauhuissani, en tajunnut MITÄÄN mitä opettaja jutteli. Hetken päästä oivalsin että se vääntää tanskaa. Kohtasin karun totuuden: ei ole mitään muuta mahdollisuutta selviytyä kuin yrittää ymmärtää mitä se puhuu.

Tajuttiin tässä yks päivä että käytetään täällä parhaimmillaan kuutta eri kieltä: suomea, englantia, ruotsi, islantia, norjaa ja tanskaa. Pariin kertaan on kyllä jo aivot menny lukkoon kun on pitänyt kesken kaiken vaihtaa kieltä. Tai sitten alkaa selittää vahingossa juttuja ihan väärällä kielellä ennenku huomaa että muut ei ymmärrä.

Aivoja nollatakseni ostin kirpparilta Nick Hornbyn How to Be Good-kirjan. En kyllä tiedä miks ajattelin että englanniksi lukeminen on nollausta, varsinkin kun siitä on tosi monta vuotta kun oon yleensäkään viimeks lukenu kirjoja viihteen vuoksi. Se on kuitenkin osottautunu tosi hauskaks tähän mennessä! Jos diggailette sarkastisen ironista arjen kuvausta, nasevaa dialogia ja kielellisiä jippoja, suosittelen!

Uppsalan yöelämä on rentoa. Huippua kun täällä ei oo Suomen glitter-sedula-monopolia!

Maanantaina laulettiin karaokea. Damn I love karaoke!

Keskiviikkona oli vaihtareiden pubikierros, kierrettiin (tai tarkotuksena oli kiertää) kaikkien nationeiden pubit, mutta koska niitä on yhteensä 13, ei ihan kaikkiin ehditty. (Tämä saattaa myös olla syy siihen miksi aivot olivat torstaina hieman lukossa.) Heini on sairastanu melkeen koko viikon, niin oon sitte lähteny omin nokkineni riehumaan tapahtumiin, mikä on tuottanut tuloksena uusia tuttavuuksia.

Perjantaina oli meidän nationin eli Östgötan kevätlukukauden eka klubi, hiphop-sävytteinen Knas, mikä osottautu tosi rennoks! Siellä oli ihmisiä kaikenmaailman kuteissa, kaikilla oli oma tyyli, ja sai olla just sellanen ku oli! Meidän nation on siitä erityinen että klubin teema vaihtuu joka viikonloppu, maltan tuskin oottaa Bubba K:ta eli jamaican beats-teemaa!

Eilen olin vaihtariporukalla V-dala nationin kekkereissä jotka nekin osottautu ihan huipuks! Velvet oli vähänniinku megakokonen 45special jossa esiinty livebändi ja rock-pop-indiemusa soi koko illan. Olin ihan fiiliksissä ku ne soitti Kings of Convenienceä ja Peter, Björn & Johnia. Olen tullut kotiin! Älskling jag är hemma nu!

Se tosin on omituista, että nationien baarit menee kiinni jo yhdeltä tai kahdelta ja baariin pitää mennä jo joskus yhdeksän aikaan viimestään jos haluaa sisään! Keskustan normibaarit tietty on auki myöhempään, mutta opiskelijat ei käy niissä koska hinnat on tuplasti kalliimpia. Meille metsän asukeille aikaisempi sulkemisaika on toisaalta vaan hyvä asia, sillä viimeinen yöbussi meidän huudeille lähtee 2.30. (Täällä on yleinen vitsi että kaikki Lilla Sunnerstalaiset asuu metsässä, mutta onneks täällä asuu kuitenki jonku verran muitaki vaihtareita.)

Lauantai- ja sunnuntaipäivisin monilla nationeilla on "fika" eli kahvikestit. Sillon katetaan pitkä pöytä täyteen voileipiä, piirakkaa ja muuta naposteltavaa josta kaikki valitsee omat suosikkinsa. No sehän sopii meille kahvin suurkuluttajille! Käytiin just Heinin kans testaamassa Kalmarin fikatarjonta. Nam! Vuohenjuusto-aurinkokuivattu tomaatti-rucola-voileipä ja hembakt äppelpaj med vaniljsås! Påtår ingår!

Viikon ihmetyksen aihe: Täällä ei oo kanaa! Koko viikko ollaan yritetty metsästää kanaa heikoin tuloksin. Mikään ei ole marinoitua, eikä varsinkaan suikaloitua! Lähin syötäväksi kelpaavaa muistuttava tuote on marinoimaton kanan rintafile, joka sekin maksaa perkeleesti!