Uppsala state of mind

Takaisin Uppsalassa!
Suomessa oli huippua. Näin ystäviä ja perhettä pitkästä aikaa. Oli ihana huomata että mikään ei muuttunut ja mua ei oltu vielä unohdettu. Oli mahtava haistaa Helsingin rautatieaseman tuoksu (Katin mielestä kusi ja paska, mun mielestä legendaarinen Helsingin ominaishaju sekoittuneena rautateiden tuoksuun) ja pussata maata Stockan kellon alla. Aurinko paistoi ja Espa, Tuomiokirkko ja Punavuori olivat entisensä. Myös tytöt olivat entisellään, ja ilta kului syöden hyvin. Oli myös huippua nähdä isoveljeä ja tädin perhettä. Tehtiin kaikkia niitä asioita joita aina ennenkin, mutta tällä kertaa niillä oli paljon suurempi merkitys minulle.
Oulussa Neveri ja Vanilla olivat paikoillaan, myös pakollinen "känkyn kautta kotiin"-riitti tuli suoritettua. Pietarsaaressa tuli nähtyä vanhoja Jeppisboita, kotipoikien ja The Journeymenin keikka Svenskanilla. Lauantaina kaikki huipentui erittäin traditionaaliseen perus-Melody-iltaan kun oltiin ensin keräännytty Karkulle katsomaan Danan telkkaridebyyttiä Suomen Pelkokertoimessa. Ikinä ennen en ole katsonut pelkokerrointa yhtä tärinässä! Palasin vielä Helsingin kautta takaisin Uppsalaan ja näin tyttöjä vielä viimeisen kerran ennen kuin lähdin. Tarkoituksena oli vuokrata leffa ja herkutella, mutta jätettiin se leffa ja keskityttiin olennaiseen.

Vaikka Suomessa oli huippu käydä, oli myös ihana palata takaisin Uppsalaan. Kun tulin Arlandan lentokentälle, ei tuntunut mitenkään erikoiselta. Mutta kun saavuin Uppsalaan ja kävelin halki kaupungin suoraan yliopistolle, tunsin olevani kotona. Mun omaisuus ja elämä on täällä tällä hetkellä. Koti on täällä. Heti kun olin palannut, ystäväni Linda tuli kylään viikonlopuksi. Oli ihana nähdä Lindaa tosi pitkästä aikaa. Ja ihana huomata että mikään ei ollut muuttunut. Yhdessä naurettiin ja itkettiin ja seikkailtiin ympäri Tukholmaa ja Uppsalaa.

Tajusin että mulla on enää vajaa kaks kuukautta jäljellä täällä. En millään haluais lähteä takaisin. Tuntuu että just nyt kaikki on vasta alkanut! Aurinko paistaa, lumet ovat sulaneet, ihmiset ovat iloisia ja hymy tarttuu ihmisestä toiseen. Kadunvarret ovat täynnä kotoisia terasseja ja ihmiset istuvat ottamassa aurinkoa joen varrella. Eilen missattiin bändikeikka Kalmarilla ja istuttiin katsomassa tähtiä Fyrisånin varrella ranskalaisen ystävän kanssa. Tajusin että tulen aina kaipaamaan täällä vietettyjä hetkiä kun olen lähtenyt kotiin.

Ensi viikolla on vappu! Odotan sitä jo kovasti koska ihan kaikki puhuvat siitä! Jopa aikuiset töissäkäyvät ihmiset odottavat sitä kuin kuuta nousevaa. (juttelin vapusta "työkavereiden" kanssa torstaina kun kävin nauhottamassa suomalaiset äänet renaultin ilmastoinninkorjausohjelmaan) Vappu alkaa puuro- ja skumppa-aamiaisella, jonka jälkeen on forsränning eli ihmiset laskevat Fyrisånia pitkin itsetekemillään paateilla. Päivällä nationeilla on champagnegaloppeja eli skumppasotia ja ekonomikumin puistossa on musiikkia ja ihmiset ovat piknikillä. Illaksi ollaan ostettu liput Värmlandin gasquelle, eli saa taas pynttäytyä! :)

Odotan innolla myös Vårbalia eli kevättanssiaisia, jotka ovat toukokuussa ja jossa meidän tanssiryhmällä on esiintyminen! Jännittävää! Vårbalissa on iltapukukoodi, joten toin Suomesta vanhojen tanssipuvun mukanani, se onkin kevään väreihin sopien kirkkaan pinkki!

Nyt lähden nauttimaan auringosta Östgöta-nationin järjestämälle kirpputorille!