Terkkuja huvikummusta!

Jag är Pippi Långstrump, Den självständiga och egensinniga som går sina egna vägar.

Facebook-testin mukaan olen siis Peppi Pitkätossu. Tulin aika iloiseksi tuloksesta. Peppi on seikkailija. Kirjoituspöydälläni täällä Uppsalassa on kortti Pepistä, joka vilkuttaa katsojalleen kantaen kultakolikoita tiputtelevaa matkalaukkua. Saman kortin lähetin äidille ja isälle ja kirjoitin korttiin että kuvan Peppi kuvastaa minua vaihdossa ja että onneksi kassissa on vielä jonkin verran kolikoita jäljellä.




Äiti vastasi että kortin Herra Tossavainen muistuttaa siitä että pitää syödä. Mikä juttu se on että äidit aina luulee että niiden lapset ei syö? Syöminenhän on yksi lempiharrastuksistani! Ja sitä on kyllä tullut Uppsalassa harrastettua ahkeraan. En mä mitään vaatteita shoppaile. Mä syön kaikki mun rahat! Rakastan yhdessä kavereiden kanssa ulkona syömistä tai kokkailua! Niinkuin ystäväni Dana joskus aikanaan sanoi "Ystävyys on sitä ettei tarvi vetää mahaa sisään" No Iitu ja Heini ovatkin kunnon ystäviä!

Viime viikolla käytiin language pubissa, jossa pelailtiin kivoja pelejä vaihtareiden kanssa (syötiin). Pidettiin myös vanha kunnon tortilla-ilta ja perjantaina oli taas Östgöta-nationin Reggae-kemut jossa oli tällä kertaa esiintyjäkin (ja keikallehan ei voi tyhjin vatsoin lähteä). Huomasin, että Uppsalassa on aika paljon samantyylisiä keikkoja ja tapahtumia!
Lauantaina toivuttiin edellisillan jamitteluista ja käytiin ensimmäistä kertaa Uppsalan tuomiokirkossa kirkkokonsertissa. (sitä ennen tietty Café Unicossa syömässä) Kirkko oli kyllä mahtava, ja äänentoisto yllättävän massiivinen. Kirkkomusiikki iski nimittäin vasten kasvoja kunnon paatoksella! Loppuilta vietettiin vahingossa ruotsalaisiltaa Melodifestivalenin (se on ISO juttu täällä) ja Ruotsi-tietovisan parissa (kolme pussia popcorneja riittänee?).

Sunnuntaina käytiin yhdellä brunssilla ja kahdella fikalla eli kahvilla, minkä lopputuloksena päätimme yhteistuumin, että maanantaista lähtien alkaa uusi, vähäkalorisempi elämä. Tätä juhlistettiin Heinin kanssa tilaamalla sykemittarit kalorilaskimilla, hiphei, vain 5,90 Kuntoplussan tilaajalahjana!

Tänään löysin elämäni kengät Gränby Centrumista. Ne odottavat minua aina huomiseen asti etunimelläni varattuna Sko-Augustissa. Ne ovat Björn Borgit. True tennarit siis.

Inspiroiduin ja aloitin vihdoin ja viimein kandia! Tein kyselylomakkeen jonka Iitu vie luokalleen. Nyt enää kymmenen sivua analyysiä! Helppo nakki, piece of cake, kuin lapselta tikkarin veisi!

Loppuviikon ohjelmaan kuuluu jumppaa, eläviä kuvia, vähäkalorisia (en usko tätä itsekään) kahvitteluhetkiä uusien ja vanhojen toverien kera, mahdolliset omat synttärijuhlani ja kotieläimestäni Iitusta luopuminen. Iitu lukee tuossa vieressä narskuvalla kumipatjalla Vadelmavenepakolaista ja naureskelee ääneen, autuaan tietämättömänä siitä mitä mä tänne kirjottelen. Vadelmavenepakolainen on Miika Nousiaisen kirja, jossa tarinan kertoja tahtoo olla ruotsalainen mies. Ruotsalaiset ruskettuvat täydellisesti, niillä on täydellisiä lapsia ja kaikki on tosi idyllistä. Kun olin pieni, iskä osti mulle aina vadelmaveneitä Kanava-kioskilta. Makeita unia!