maanantai 16. helmikuuta 2009

Elling ja akateeminen angsti

Apua, eka tentti lähestyy. Keskiviikkona koittaa totuuden hetki.
Kurssi on Nordens språk, eli tanskaa ja norjaa.
Pitäis kirjottaa aine norjankielisestä romaanista, Brødre i blodet, ja vertailla siinä eri puhevariantteja, yeah riiiight! Oon puolivälissä kirjaa. Tuskanhiki.
Heinin kanssa kirotaan ja luetaan, kirotaan ja kirjotetaan.
Oli pakko lähteä nollaamaan mökkihöperöitymistä kaupungille.
Mikään ei auta akateemiseen angstiin paremmin ku kiinalaisesta ravintolasta hankittu natriumglutamaattimyrkytys ja terapiashoppailu. Ostin ensimmäisen Fjelluni eli Fjällräven-repun. Vuoristokettu tulee seuraamaan minua seuraavat uskolliset 20-vuotta seikkailuillani. Se on mukana kun lähetään Iitun kanssa reilaamaan ja Roskildeen ja kun saan tarpeekseni materialistisesta häränpaskasta ja pyöräilen Intiaan.

Tällä hetkellä olen eräretkellä lähinnä meidän asuinalueella Sunnerstassa, jossa netti kaatuilee joka toinen päivä, ja kouluun pitää viedä termoksessa kahvi ja eväät, koska ruoka on niin kallista. Laskelmoitiin että jos kahvi maksaa 10kr niin Claes Ohlsonilta (tuttavien kesken Klasu) ostettu 59kr termari tarvii ottaa vain 6 kertaa messiin niin se on jo maksanut itsensä takaisin. Enää neljä kertaa jäljellä!

Viikonloppuna oli Reccegasque eli hienompi versio fuksisitseistä. Käveltiin nationi nationilta juhlallisesti rummunpätinän tahdissa yliopiston päärakennukselle jossa oli tärkeitä puheita ja hienoja esityksiä. Sieltä lähdettiin ystävänationille Gästrike-Hälsinglandille alkudrinkille, ja sieltä edelleen Västgötanationille syömään (tässä vaiheessa seuraa siis kolmen ruokalajin ateria, kolmen ruokalajin juomatarjoiluineen) Ruotsalaisten sitsailu on aika samanlaista kuin Suomessa paitsi että kaikki on jotenki puolet hehkeempää. Kaiken kruunaa viimeinen loppulaulu jossa hakataan pöytää, ja filosofit, juristit, ja lääketieteilijät nousevat vuorollaan laulamaan ja lopuksi noustaan tuolille seisomaan. Laulun jälkeen kukaan ei missään nimessä saa istua, sillä muuten tentissä seuraa huonoa onnea. Kolmen ruoka- ja juomalajin jälkeen meidän nationilla oli jatkobileet jossa Östgötan oma Big Band-orkesteri Kapellet soitti muun muassa Beyoncea jazz-versiona. Najs!

Nyt palaan jälleen Ellingin, norjalaisen neurootikon ja salaperäisen hapankaalirunoilijan pariin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti