Elämän löytöretkeilyä.

Ok guys. Olen nyt vakuuttunut siitä. Jokaisessa meissä asuu pieni Cryo, ja se paljastui minusta tänään. (no offence cryolaiset jos luette tätä, roolipelit eivät vain koskaan ole olleet minun juttuni) Oltiin Heinin ja Lauran kanssa Kalmarin peli-illassa. Vastustelun ja yleisen epäluuloisen negatiivisen äninän jälkeen suostuttiin pelaamaan saksalaista strategia-fantasiakorttipeliä, jossa piti löytää oma salaliittolaisensa jonka kanssa piti kerätä kolme tietynlaista esinettä. Aluksi en tajunnut pelistä mitään, hyökkäilin vain hermona toisia pelaajia vastaan kun satuin omistamaan jonkun suojelukortin jonka ansiosta aina voitin kaikki taistelut. Pian paljastui että Heini oli salaliittolaiseni ja loppupeli käytettiin siihen että yritettiin kerätä kaikki kolme pikaria ja sabotoitiin vastajoukkueen keräilyä. Lopulta voitettiin koko peli! Miettikää ny, meikä voittamassa salaliittostrategiavelholoitsu-pelissä!! Huhhuh!

Ehkä tärkein asia mitä olen Uppsalassa oppinut, (norjalaisten ja tanskalaisten kanssa kommunikoinnin lisäksi) on se, kuinka erilaisia me kaikki olemme. Vaihto-oppilaana luonnollisesti tutustuu uusiin ihmisiin, jotka tulevat täysin eri kulttuureista. Täällä Uppsalassa on ihmisiä maailman joka kolkasta ja kun heihin tutustuu, tajuaa että itse edustaa vain pienen pientä murto-osaa koko ihmiskunnasta. Kaikilla on oma syynsä hakea vaihtoon Uppsalaan. Toisille se on kohteen läheisyys, toisille riittävä etäisyys. Joillekin kulttuuri on eksoottinen, toiset arvostavat koulutuksen korkeaa tasoa. Kohtaamme täällä puolen vuoden ajan, toiset vuoden, tai parikin. Vaihdon jälkeen palaamme jatkamaan elämäämme kotimaihimme monta kokemusta rikkaampana. Voimme kaikki oppia toisiltamme ja opettaa toisillemme.

Kokemuksista puheen ollen. Kävin linnassa työhaastattelussa. Mediatoimisto etsii suomalaisia naisia lukemaan nauhalle autonkorjausopetusohjelman ohjeita ja otti yhteyttä meidän tiedekunnan koordinaattoriin, joka infosi meitä asiasta maililla. Noin puoli tuntia mailin lukemisesta oltiin Uppsalan linnan kolmannessa kerroksessa ja hämmästeltiin maisemaa koko Uppsalan ylitse. Luettiin teknistä tekstiä nauhalle ja asiakas päättää kenellä on paras ääni. CV: "Työkokemus: Toiminut suomalaisena naisäänenä vaaleanpunaisessa linnassa."

Työpaikka

Ensi viikosta lähtien olen pari viikkoa reissussa. Matkasuunnitelma: Oslo-Uppsala-Helsinki-Tampere-Pietarsaari-Oulu-Pietarsaari-Helsinki-Uppsala. Hollailkaa jos ootte kyseisissä kaupungeissa samaan aikaan.

P.S. Happy meal (kavereiden kesken häpy-miili) kan beställas enligt tallriksmodellen i Sverige. Juustohampurilainen, miniranskikset ja leipä, appelsiinimehu ja vauvaporkkanoita: 25 kr, 598kcal. Joojoo, mäcken on ylikansallinen katala yhtiö. Mut hei, 25 kruunua! Peace.

Kevät!

Koko kaupunki on ihan tukossa! Täällä on tänä viikonloppuna Bandy SM eli jääpallon ruotsinmestaruus. Joka paikka on täynnä erivärisiin huiveihin sonnustautuneita kannattajia! Bussit ajavat miten sattuu koska isoja katuja on suljettu. Tämän seurauksena matka kotiin Metsolaan kestää tavallisen 20-30 min sijasta noin 40 min! Eikä siinä kaikki, tänään on myös "USA ut ur IRAK"-mielenosoitus. Poliisit ja järjestysmiehet valvovat liikennejärjestystä ja mielenosoitusta. Aurinko paistaa, ihmiset on iloisia, lumi on melkein kokonaan sulanut ja mulla ja kahdella muulla tytöllä meidän nationilta on tänään triplasynttärijuhlat! :)

Terkkuja huvikummusta!

Jag är Pippi Långstrump, Den självständiga och egensinniga som går sina egna vägar.

Facebook-testin mukaan olen siis Peppi Pitkätossu. Tulin aika iloiseksi tuloksesta. Peppi on seikkailija. Kirjoituspöydälläni täällä Uppsalassa on kortti Pepistä, joka vilkuttaa katsojalleen kantaen kultakolikoita tiputtelevaa matkalaukkua. Saman kortin lähetin äidille ja isälle ja kirjoitin korttiin että kuvan Peppi kuvastaa minua vaihdossa ja että onneksi kassissa on vielä jonkin verran kolikoita jäljellä.




Äiti vastasi että kortin Herra Tossavainen muistuttaa siitä että pitää syödä. Mikä juttu se on että äidit aina luulee että niiden lapset ei syö? Syöminenhän on yksi lempiharrastuksistani! Ja sitä on kyllä tullut Uppsalassa harrastettua ahkeraan. En mä mitään vaatteita shoppaile. Mä syön kaikki mun rahat! Rakastan yhdessä kavereiden kanssa ulkona syömistä tai kokkailua! Niinkuin ystäväni Dana joskus aikanaan sanoi "Ystävyys on sitä ettei tarvi vetää mahaa sisään" No Iitu ja Heini ovatkin kunnon ystäviä!

Viime viikolla käytiin language pubissa, jossa pelailtiin kivoja pelejä vaihtareiden kanssa (syötiin). Pidettiin myös vanha kunnon tortilla-ilta ja perjantaina oli taas Östgöta-nationin Reggae-kemut jossa oli tällä kertaa esiintyjäkin (ja keikallehan ei voi tyhjin vatsoin lähteä). Huomasin, että Uppsalassa on aika paljon samantyylisiä keikkoja ja tapahtumia!
Lauantaina toivuttiin edellisillan jamitteluista ja käytiin ensimmäistä kertaa Uppsalan tuomiokirkossa kirkkokonsertissa. (sitä ennen tietty Café Unicossa syömässä) Kirkko oli kyllä mahtava, ja äänentoisto yllättävän massiivinen. Kirkkomusiikki iski nimittäin vasten kasvoja kunnon paatoksella! Loppuilta vietettiin vahingossa ruotsalaisiltaa Melodifestivalenin (se on ISO juttu täällä) ja Ruotsi-tietovisan parissa (kolme pussia popcorneja riittänee?).

Sunnuntaina käytiin yhdellä brunssilla ja kahdella fikalla eli kahvilla, minkä lopputuloksena päätimme yhteistuumin, että maanantaista lähtien alkaa uusi, vähäkalorisempi elämä. Tätä juhlistettiin Heinin kanssa tilaamalla sykemittarit kalorilaskimilla, hiphei, vain 5,90 Kuntoplussan tilaajalahjana!

Tänään löysin elämäni kengät Gränby Centrumista. Ne odottavat minua aina huomiseen asti etunimelläni varattuna Sko-Augustissa. Ne ovat Björn Borgit. True tennarit siis.

Inspiroiduin ja aloitin vihdoin ja viimein kandia! Tein kyselylomakkeen jonka Iitu vie luokalleen. Nyt enää kymmenen sivua analyysiä! Helppo nakki, piece of cake, kuin lapselta tikkarin veisi!

Loppuviikon ohjelmaan kuuluu jumppaa, eläviä kuvia, vähäkalorisia (en usko tätä itsekään) kahvitteluhetkiä uusien ja vanhojen toverien kera, mahdolliset omat synttärijuhlani ja kotieläimestäni Iitusta luopuminen. Iitu lukee tuossa vieressä narskuvalla kumipatjalla Vadelmavenepakolaista ja naureskelee ääneen, autuaan tietämättömänä siitä mitä mä tänne kirjottelen. Vadelmavenepakolainen on Miika Nousiaisen kirja, jossa tarinan kertoja tahtoo olla ruotsalainen mies. Ruotsalaiset ruskettuvat täydellisesti, niillä on täydellisiä lapsia ja kaikki on tosi idyllistä. Kun olin pieni, iskä osti mulle aina vadelmaveneitä Kanava-kioskilta. Makeita unia!

Huomenta Sverige!

Vauhdikas viikko on taas takana ja uusi jo alkanut!

Tiistaina käytiin porukalla keilaamassa ja torstaina oltiin karaokeillassa. Nolasin itseni täysin laulamalla mm. Lene Marlinia (josta ei tiedetty muuta kuin kertosäe, loput sävellettiin), Frank Sinatraa, Oasista ja Blink 182:ta. Olin varma että All the Small Things meni tooosi hyvin, mutta sitten kuulin Iitun nauhotuksen biisistä... Laulajan urani jää ehkä odottamaan ensi kertaan, mutta pääasia oli että nauroin vatsan kipeäksi!

Perjantaina Iitun kaveri Saara tuli Uppsalaan viikoksi ja käytiin illalla kaikki Värmlandilla klubilla ja päästiin Uppsalavimmel-kuvaan nettiin. Lauantaina oli Anun ja Anun kahden kämppiksen yhteiset synttärit Kantorsgatanilla (missä asuu paljon opiskelijoita kimppakämpissä). Bileistä lähdettiin vielä Flogstaan korridorbileisiin jossa kukaan ei tuntenut tyyppejä joiden luo mentiin, mutta paikka oli tupaten täynnä väkeä. Matkalla laulettiin bussissa yhteislauluja. Kotimatkalla ostin ensimmäisen makkarani paikallisesta nakkifakiirista eli makkarakojusta. Täällä kaupungin joka kulmalla on yksi makkaranmyyjä ja olin päättänyt että Ruotsista en lähde ennenkuin olen kojua testannut!

Uppsalavimmel.se

Sunnuntaina syötiin taas mahat täyteen brunssilla V-dalassa jossa saa itse paistaa vohveleita. Nam!

Iitu on nyt siis ollut täällä reilun viikon ja vajaat kaks viikkoa vielä jäljellä. Iitu lähtee joka aamu kukonlaulun aikaan läheiselle ala-asteelle harjotteluun kun me jäädään Heinin kanssa vielä nukkumaan pariksi tunniksi. Tänään heräsin ensimmäisen kerran samaan aikaan kuin Iitu, jotta saisin vihdoinkin tehtyä koulujuttuja joita on jäänyt rästiin. Viimeiset unihiekat karistettuani lähden yliopiston kirjastolle muistitikun kanssa, koska kotona työskentelystä ei yksinkertaisesti tule yhtään mitään. Iitun koulussa on paljon maahanmuuttajia, ja sehän sopii mulle mainiosti koska oon aatellu tehä kandini kaksikielisyydestä ja lasten kielten oppimisesta. Nyt ois loistava tilaisuus saada materiaalia koulusta!

Luin loppuun Nick Hornbyn How to Be Good ja tykkäsin kirjailijasta niin paljon että lainasin kaupunginkirjastosta toisenkin Hornbyn kirjan! (Heti kun olin taistellut puoli tuntia tiskillä saadakseni kirjastokortin ja seuraavat puoli tuntia etsien kirjaa käsittämättömästi järjestetystä kirjahyllystöstä.) Ajattelin jotain elämää suurempia ajatuksia kirjaan ja vaihtoon ja maailmantilaan liittyen, mutta en enää muista mitä ne oli, filosofoin joskus toiste.

Illalla mennään testaamaan Snerikes-nationin klubi ja huomenna mennään puhumaan kielillä language-pubiin!

Terveisiä minikommuunista!

Iitu ja Heinin poikakaveri saapuivat lauantaina ja nyt meitä majailee täällä neljä tyyppiä. Ydinperhe siis! Lähdin lauantaiaamuna aikasin Iitua vastaan Tukholmaan ja kuvittelin olevani oikea ruotsalainen, matkustin itse junalla ja kaikkea! Tavallaan se oli aika hassu kontrasti, kun matkustan tosi paljon junalla Suomessakin. Tukholmassa sain Pauligin kahvia, oikeaa kahvia!
Rautatieasemalta jatkettiin metrolla Kista-galleriaan joka on suhteellisen iso ostoskeskus. Kulutin sopivasti koko loppukuukauden budjetin, mutta onneks kuukausi oliki jo vaihtumassa.

Illalla käytiin yhden vaihtarikaverin korridorbileissä Flogstassa, päästiin taas kiljumaan kymmeneltä! Ilta sujui rennosti ihmisten, punkun, origamieläinten ja skeittilaudan parissa. Sunnuntaina testattiin Gästrike-Hälsingland nationin brunssi. 60kr eli vajaa 6 euroa ja sai syödä mahansa ihan täyteen mm. pizzaa, piirakoita, pastaa, leipiä, muroja, lettuja, pirtelöä, muffineita, kahvia ja mehua. Oli yhden singaporelaisen tytön synttärit joten meitä kokoontu aika paljon ja loppujen lopuksi istuttiin saman pöydän ääressä 2,5h!

Maanantaina Iitu alotti harjottelunsa Flöjt-vägenin ala-asteella musiikkikoulussa ja jutut kuulosti jo siltä, että mä haluan mennä sinne tutustumiskierrokselle! Illalla mulla oli toiset tanssitreenit. Porukka vaikuttaa kyllä aika huipulta! Ne aikoo lähteä katsomaan breakdance-ryhmä Bouncen esitystä Tukholmaan huhtikuussa ja yks ryhmäläisistä kutsu koko ryhmän luokseen tänä lauantaina synttäribrunssille!

Tänään illalla mennään keilaamaan!