Viimenen kuukausi kun on hurahtanut todella nopeasti!
En haluaisi millään tulla pois Uppsalasta. Kaikki on vasta alkanut! Enää kaksi ja puoli viikkoa jäljellä ja oon aivan paniikissa. Suomessa odottaa taas velvollisuudet ja työt. Blaah.
Vähän viimeaikaisista tapauksista.
Olen henkilökohtaisesti tavannut Promoen, ja herra on omistanut nimmarinsa minulle. Tämä tapahtui Smålands nationilla päivää ennen vappua eli Kvalborgina. Kyseisen illan jälkeen lainasin ranskalaisystäväni pyörää ja pyöräilin koko matkan Lilla Sunnerstaan (7-8km) ensimmäistä kertaa liian isolla ja raihnaisella pyörällä.
Itse vappu meni aivan nappiin. Oli hurjan lämmin ilma, reilusti yli 20 astetta ja aurinko paistoi. Tästä johtuen melkein kaikki paloimme auringossa, koska aurinkorasva oli jäänyt kaupan hyllylle. Päivä alkoi skumpalla ja mansikoilla Fyrisånin (voi Fyrisånia tulee ikävä) varrella katsellen paatteja, jotka opiskelijat olivat itse styroksista askarrelleet ja joilla ne laskivat jokea. Fyrisånilta siirryttiin paikalliseen Ainolanpuistoon/Ullikselle/Kaivariin eli Ekonomikum-parkeniin piknikille. Meillä oli kaikilla teemahiuspannat, flowerpower! Skumppailtiin ja grillailtiin ja nautittiin olostamme. Illalla mentiin Värmlands nationille syömään ja ilta päättyi saman paikan jatkobileisiin. Seuraavana päivänä käytiin krapulapiknikillä ja illalla pyöräilin liian ison ja raihnaisen pyörän koko matkan Flogstaan (10-11 km). Olen todella iloinen etten ole ostanut pyörää täällä, en todellakaan pyöräile kyseistä matkaa enää ikinä, vaikka pyöräilystä yleensä tykkäänkin.
VappupiknikilläVapun jälkeen ostin short noticena lentoliput Jossun luo Chicagoon ja siellä vietin koko viime viikon. Reissu oli aivan mahtava. En nukkunut lähes ollenkaan, mutta ehdittiin tehdä vaikka ja mitä. Käytiin eläintarhassa, shoppailemassa, nähtävyyksillä (mm. pilvenpiirtäjän 96. kerroksessa), Chicago Cubsien pelissä (ensimmäinen oikea baseball-pelini!) ja niin monessa baarissa että en edes muista monessako! Kaikki jenkeissä ON isompaa, mutta se mikä yllätti vähän on se että jenkit eivät kovin seuraa muotia. Eurooppalaiset tunnisti trendikkyydestä. Vaatteet olivat naurettavan halpoja, shoppasin niin paljon kuin sielu sieti, ihan mahtavaa kun kerrankin ei tarvinnut pihistellä rahojen puolesta. Eilen saavuin takaisin Uppikseen, väsyneenä, mutta onnellisena. Toivuin jetlagista koko päivän, ja vielä tämänkin aamun, niin että unohdin yhden kurssin kokonaan ja missasin sen vahingossa.
Johanna ystävineen toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi ChicagoonTänään kävin nauhoittamassa jälleen suomitekstejä. Tällä kertaa kyseessä oli Ahvenanmaata mainostava radiomainos. Ääneni saattaa siis kuulua suomalaisessa radiossa hetkenä minä hyvänsä. Hieman jännittävää että suomalaisia mainoksia tehdään Ruotsissa! Ja että MINÄ puhun niissä! En oikein itsekään tajua sitä. Olen sitä mieltä että ovet täytyy pitää mahdollisuuksille avoinna ja tällä kertaa multimediatoimisto Phosworks astui sisään.
Tänä yönä en ajatellut nukkua laisinkaan. Huomiselle pitäisi olla valmiina 20-sivuinen analyysi inlärarsvenskasta eli aiheena ruotsi toisena kielenä ja omaa analyysiä tulee redovisata eli esitellä tovereille 5-10 minuuttia. Tällä hetkellä mulla on kokonaista 3 sivua valmiina. Suomeksi sanottuna olen siis kusessa.
Kalenteri seuraaville 2,5 viikolle on jo suhteellisen täynnä. Tahdon ottaa kaiken ilon irti viimeisistä hetkistä täällä. Tälle viikolle on luvassa Jäähyväis-Pub Crawl, musiikkifestarit, Tukholman reissu ja vårbal eli kevättanssiaiset. Lauantaina koittaa siis vihdoin ja viimein tanssiryhmäni esiintyminen vårbalissa. Yritän saada jonkun nauhoittamaan esityksen muistoksi. Toivottavasti en kämmäile ihan hirveästi.
Suomeen lähdemme laivalla Heinin kanssa 6.6. ja perillä Pietarsaaressa olen 7.6. aamulla. Ouluun rantaudun 8.6. joten oululaiset, valmistautukaa homecoming-bileisiin! Ehdotuksia päivämääristä ynnä muusta otetaan vastaan! 80's bileet ovat suunnitteilla joten viiksiä voi alkaa kasvattaa ja neon-kuteita hamstrata! Ystävääni Meeriä voi myös konsultoida. Vaikka mua ei tällä hetkellä huvittaisi palata Suomeen, täytyy myöntää että Merikoskenkatua ja Tuiran pultsareita alkaa olla jo ikävä, ja Kaarlehammasta kolottaa. Toivottavasti PLU-koodit töissä ovat entisensä. Neverissä tuli onneksi käytyä pääsiäisenä joten vieroitusoireet sinne eivät ole yhtä pahat. Toivon että Oulujoen suihkulähteet ovat jo toiminnassa ja terassit, siis patiot, auki kun tulen!
Nyt jatkan pää- ja sivulauseiden analysointia!
